Pauli Valo muistoissamme
Pate (Pauli Sakari) Valo syntyi 18.3.1937 ja kuoli 13.5.2024 Tampereella. Hän ehti täyttää 87 vuotta eli elämänkaari oli pitkä. Meille hän tuli tutuksi vuosituhannen vaihteessa. Hän liittyi Tampereen Seudun Mobilisteihin samaan aikaan, kun jäi eläkkeelle sähköasentajan työstään.
Paten merkittävä palvelu yhdistykselle oli Mustanlahden maankäyttöluvan hankkiminen vuonna 2002. Patella oli selkeä ajatus, että yhdistyksen pitää kokoontua yhteen, näyttäytyä yleisölle ja päästä positiiviseen julkisuuteen. Toinen tärkeä ajatus oli, että kokoontuminen on yhteinen kaikille ajoneuvojen harrastajille, ei pelkästään kerhon jäsenille. Hän olisi halunnut kokoontumispaikaksi Keskustorin, mutta Tampereen kaupungin edustajat ohjasivat tapahtuman Mustaanlahteen. Itse oikeutetusti hänestä tuli Mustanlahden kerhoisäntä, joka piti yllä kuria ja järjestystä. Hän otti käyttöön myös autojen öljymatot, mikä oli ympäristönäkökulmasta uraa uurtavaa.
Alkuvuosina Pate esiintyi Mustassalahdessa, mutta vaimonsa Tertun kirjoitusten mukaan laajasti muuallakin, Zetor-traktorilla. Zetorissa oli istuimena Iskun nahkainen nojatuoli ja öljytynnyristä tehty vaatekaappi. Sitä tarvittiin äkillisiä vierailuja varten Kaijakan naistentansseihin.
Nahkainen nojatuoli ei ollut pelkästään huomion herättämiseksi, vaan Paten terveys reistaili selkä- ja polvikipujen muodossa. Kipuihinsa vedoten hän pyrki lehtitiedon mukaan eroon kerhoisännän tehtävistä jo vuonna 2004.
Lyhytaikaisesti Pate harrasti autojakin ostamalla lähes orkkiskuntoisen Ford Taunus M17 P3 vm. 1964. Museotarkastus meni hienosti, mutta kun tarkastaja merkitsi pöytäkirjaan huomautuksena Abiko-liittimet, Paulin mielestä auto ei ollut museoauto. Kovin pitkään auto ei ollutkaan hänellä.
Restauranta-päivillä Pauli valitsi tuntikirjurin tehtävät. Ehkä häntä harmitti, että osa talkooväestä uhosi liioittelemalla talkootuntiensa määrää ja Pauli halusi tehdä kunniaa puolisonsa Tertun sekä Arjan, Anjan, Pirkon ja Helenan rankalle uurastukselle keittiössä, missä ei tunteja laskettu.
Maalaaminen oli yksi Paulin harrastuksista. Restauranta-mökin seinillä on hänen taidettaan runsaasti. Hän taiteili omaan käyttöön, eikä kuvitellut tai esittänyt olevansa suuri taiteilija.
Pauli oli mobilistipiirien ulkopuolellakin tunnettu mies. Päivisin hän istui Viisasten kerhon pöydässä Tammelantorin kahviteltassa, ja mikäli ei Tammelan torilla, niin sitten Kauppahallissa. Hän oli erittäin taitava provosoimaan kiihkeitä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Tarinoiden mukaan hän toimi näin jo työaikanaan. Taukojen aikana hän haastoi porukan väittelyyn, joka tietysti nousi äänekkääksi sättimiseksi, mutta silloin Pauli oli jo vetäytynyt tarkastelemaan keskustelua kauempaa - ja ilmeisesti nautti aikaan saamastaan melskeestä.
Pauli ei koskaan unohtanut sanoa, että hänellä on sydän oikealla puolella. Loppuvuosinaan hän kertoi vaivoistaan, kuten me kaikki muutkin vanhat miehet, mutta Paulin vaivat olivat moninkertaiset meidän muiden yhteenlaskettuihin vaivoihin verrattuna. Sekin oli hänelle ominaista sarkastista huumoria.
Hyvät muistot jätit Pauli, lepää rauhassa!
Pauli siunattiin Lamminpään kappelissa 31.5.2024. Vietimme hiljaisen hetken Paulin kunniaksi ja muistoksi Mustassalahdessa keskiviikkona 5. kesäkuuta.
Antti Prusi ja Martti Piltz