Muistoja verestämässä (Magneetimäki)
Olin 30 vuotta sitten mukana, kun Saariselän Magneettimäessä paljastettiin Petsamon liikenteen muistomerkki. Sekä Magneettimäen museotien että muistomerkin taustavaikuttajana oli Vetku ja henkilönä pitkälti Sallisen Olavi. Olavi oli rakentanut R.E.O Speedwagon vm. 1935 , jolla hänen isänsä Toivo oli osallistunut Petsamon liikenteen vuosina 1940-1941. Tällä R.E.O:lla oli käyty kokeilemassa ja muistelemassa Petsamon kuljetuksia 1990, 1993 ja 1995. Vuonna 1993 tuotiin R.E.O:lla Magneettimäen muistokivi Kurusta Saariselälle ja vuonna 1995 päästiin Liinahamariin saakka.
Nyt paikalla oli viisi autoa, jotka olisivat voineet olla mukana Petsamon liikenteessä. Keikalla oli lisäksi parikymmentä uudempaa museokuorma-autoa. Kuskeista kaksi, Paavo Vainikka ja Olavi Nenonen, olivat mukana silloin 30 vuotta sitten, Paavo jopa samalla Patanokka Volvollaan.
Meistä juhla-väestä oli aika moni ollut mukana vuonna 1993. Olin nyt kerhomme entisen Diamond-kuljettajan Reijo Kurkisen kanssa. Suutarisen Leila oli ainut kolmannen sukupolven "Petsamon liikenneläinen" isoisänsä ja isänsä jälkeen. Paikalla oli useita kerholaisiamme, ainakin Aarno Kämppi, Jukka Toiva ja Seppo Moisio ajamassa autoja. Esko Pohjola johtamassa koko Vetkua ja ajamassa sekä Asko Nieminen repsikkana. Ja turistina, kuten me Reijon kanssa nähtiin Pate Wiklund.
Muistotilaisuus oli jotenkin liikuttava ja hieno. Vettä tuli tuli taivaalta koko päivän. Magneettimäen tie muuttui kuoppaiseksi ja liejuiseksi. Varmaan aikoinaan 82 vuotta sitten on ollut useita yhtä kovia sateita ja tärvelivät liikenteen määrään ja painoon nähden täysin alimittaisen tien. Kaikki pääsivät mäen ylös, niin kuin silloin ennenkin. Elämys oli sekin, kun nämä viisi 1930-luvun autoa kömpivät mäen ylös.
Ja kovia sissejä oli kyllä ajoporukka. Yli 500 kilometriä ajoa monta päivää peräkkäin ja lisäksi siirtoajot Kangasalta ja muualta Etelä-ja Keski-Suomesta 1 000 kilometriä lisää. Yksi autokunta kävi Jäämeren rannalla ja ilmoitti, että mittariin tuli melkein 2 900 kilometriä.
Jo aikoinaan Hoppulan Veksi kehitti Vetkun Keikat hienosti organisoidusti tapahtumiksi, joissa aina on osana kulttuurihistoriallisia osia tai kohteita. Nytkin Nelostieltä kierrettiin vanhan "Jäämerentien" jaksoja, joita esimerkiksi ovat Sodankylän Sattasessa ja Rovaniemen Saarenkylän Vaskurin museosilta. Vaikka olin vain mukana Sodankylä Magnettimäki-jaksolla hyvät järjestelyt ja ennen kaikkea joukon hyvä fiilis näkyivät. Ehkä siihen vaikutti se, että joukossa oli paljon vanhoja tuttuja, joiden kanssa oli tavattu viimeksi vuosia sitten. Mutta vaikka vettä tuli taivaalta, hyvät järjestelyt pitivät osaltaan mielet korkealla. Hoppulan Veksin perinne elää!
Päätellen Lapin Kansan jokseenkin olemattomasta kiinnostuksesta tätä Suomen maantieliikenteen merkkitapausta kohtaan, voi pääteltä, että koko Petsamon liikenne ja sen merkitys ovat jo unohtuneet. Ehkä se jopa heijastui vetkulaisten kalustoon, joka osallistui ajoon.
Lyhyt kertaus Petsamon liikenteestä: Talvisodan jälkeen vuosina 1940-1941 Itämereltä valtamerille pääsy oli estetty, koska Euroopassa oli sota. Suomelle ja Ruotsille ainut reitti maailman merille ja "Vapaaseen maailmaan", kuten Yhdysvaltoihin, oli Suomen Petsamossa sijainnut Liinahamarin satama. Satama on jäätön, joten merenkulku onnistui läpi vuoden. Tavarankuljetuksessa oli suurempi ongelma, kun lähin rautatieasema oli Rovaniemellä, noin 571 kilometrin päässä. Ja tie oli tietysti kevyesti rakennettu.
Kuljetuksia varten perustettiin valtion omistama Pohjolan Liikenne Oy. Se organisoi kuorma-autoliikenteen yhdistämään Liinahamarin ja Rovaniemen välisiä kuljetuksia. Suurimmillaan tiellä liikkui 2000 suomalaista, ruotsalaista ja norjalaista kuorma-autoa.
Kuljetusoperaatio oli Suomen ensimmäinen suuri kuljetus, joka tehtiin kuorma-autoilla. Se oli myös Suomen ensimmäinen suuri yhdistetty kuljetus, jossa laiva-, kuorma-auto- ja rautatieliikenne yhdistettiin.
Suomelle ja elinkeinoelämälle Petsamon liikenne oli hyvin tärkeä. Määrällisesti Suomen ulkomaankaupan volyymi vuosina 1940-1941 tapahtui Itämerellä ja sen satamissa. Petsamon liikenteen osuus oli noin 5-10 prosenttia ulkomaan kuljetuksista. Kuitenkin yhteydet "vapaaseen maailmaan" mahdollistivat monien ravintoaineiden, kuten kahvin ja monien teknisten laitteiden ja nestemäisten polttoaineiden tuonnin ja toisaalta metsäteollisuuden tuotteiden viennin.Kaiken kaikkiaan kysymys oli siis Suomelle elintärkeästä ja uusia mahdollisuuksia avaavasta tapahtumasta, jossa yksityiset kuorma-autoyrittäjät Pohjolan Liikenteen alihankkijoina olivat sen suorituskykyisin osa. Siis keskeinen osa Suomen liikenteen kulttuurihistoriaa.
Magneettimäki oli yksi Petsamon tien tunnetuimmista kohdista. Siinä Kaunispään pohjoisrinteellä on nykyisinkin Nelostiellä suuri ja jyrkkä mäki. Kun kuljettajat ajoivat kohti etelää, mäen alla oli mutkia, joten vauhtia ei voinut ottaa ennakkoon. Mäki nousee jatkuvasti, mutta siinä näyttää olevan alamäkeäkin, mikä on näköharhaa. Kun autoon ei millään saanut lisää vauhtia, mäessä täytyi olla magneetti, joka veti sen tiehen kiinni. Siitä syntyi nimi Magneettimäki. Silloinen Tielaitos nimesi kohteen vuonna 1992 museotieksi Vetkun ja Veksi Hoppulan aloitteesta.
-mpz 10.8.2023