Lavialla

Keskiviikkona 26.7. käytiin Linja-automuseossa Lavialla. Viime vuonna sovittiin museonomistaja Timo Lehtosen kanssa, että tullaan "Raurasta Tehryt"-tapahtuman päivänä ja silloin hän avaa muutostöiden takia suljetun museonsa.

Meitä kertyi Kolmen Kulman ABC:lle parikymmentä henkilöä ja aika moni oli ilmoittanut tulevansa suoraan matkan varrelta. Sääennusteissa oli varoitus voimakkaista sateista Länsi-Suomessa ja taivaanranta oli ihan musta. Vähän pohdittiin säätä. Oli epävarmaa, oliko säätilaus mennyt oikeaan osoitteeseen. Matkalla tulikin rankka sadekuuro, mutta se loppui hieman ennen Laviaa. Eli säätilaus oli mennyt oikean paikaan!

Perillä meitä oli 30 henkilöä. Kuunneltiin taas Timo Lehtosen maagiseen asiantuntemukseen perustuvia kertomuksia Suomen bussiliikenteen ja erityisesti Keto-Seppälän bussiyhtiön historian merkkipaaluista. Linja-automuseo sijaitsee entisissä Keto-Seppälän koritehtaan ja bussivarikon tiloissa, joilla on jo satavuotinen historia takanaan. Mobilisteista linja-autoharrastajat ovat tieliikenteen historian tutkimisessa ja tallentamisessa aivan omassa luokassaan meihin muihin nähden. Ja museon kokoelmissa on tallennettu pääsääntöisesti yleisimpiä ja tavallisimpia linja.autoja, joita Suomessa on käytetty. Esimerkkeinä vaikka kirjastoauto, jonka Urjalan kunta ensimmäisenä maalaiskuntana hankki ja Haldinin liimapuukorinen Scania.

Linja-automuseosta siirryttiin sitten kylätapahtumaan. Raurasta Tehryt on entisen mahtipaikkakunnan yhteinen ponnistus taantuneen kylän virkistämiseksi. Nyt tapahtuma oli varmasti suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Kunnantalokin oli purettu tapahtuma-alueen parkkipaikan tieltä.

Näitä kylätapahtumia katsellessa esimerkiksi Vääksyssä ja Lavialla tulee vääjäämättä mieleen, että miksi semmoisia ei pystytä Kangasalla järjestämään. Toki se on paljon kiinni tapahtuma kentästä. Kun sellaista ei kyläkeskustassa ole, ei voi olla tapahtumia.

Perinteisesti "Traktoriparaati" avaa tapahtuman. Tällä kertaa se oli niin aikaisin, että emme olleet vielä edes Linja-automuseolla. Mutta aikaisemmasta kokemuksesta voi todeta, että se on paikallisille nuorille isännille silminnähden tärkeä juttu, kun he puksuttelevat kylän läpi isoisien ja isoisoisien traktoreilla kaiken kansan näyttämöllä.

Väki-, ajoneuvo- ja työkonemäärää oli jokseenkin vaikea laskea, mutta paljon oli kaikkea. Joukossa oli monia meidän kerholaisia. jotka olivat tulleet ajopeleineen varta vasten tähän tapahtumaan. Paikalla olivat myös Satakunnan Mobilistit linja-autollaan. Kalustoa oli siinäkin näkökulmassa laidasta laitaan, että oli uutuuttaan hohtavia museoautoja, mopoja ja moottoripyöriä ja sitten oli ihan kuusen alta ajettuja ja kaikkea siltä väliltä. Tämän vuoden teema olivat paloautot. Niitä oli paljon nykyisestä Porin pelastuslaitoksesta 1920-luvun Chevroletiin.

Bändit soittelivat lavalla, murreharrastajat esittelivät Satakunnan monia murteita ja kahvia myytiin ainakin kymmenestä kioskista ja oli siellä makkaraakin tarjolla. Mutta ehkä merkittävintä oli, että fiilis oli hyvä. Ihan samalla lailla kuin Ahvenistolla maanantaina.

Yleisössä oli paljon lapsiperheitä ja tietysti vanhuksia. Näytti siltä, että paikallinen vanhainkotikin oli tuonut asukkaansa muistelemaan vanhoja aikoja. Ja oli siellä paljon koiriakin. Lyhyesti sanottuna koko kylä oli liikkeellä ja vieraita paljon. Hienoa!