Falun sadetta ja paistetta

Kolme kertaa kesän aikana jännitettiin sataako Restaurannoissa ja lisäksi muutamissa tapahtumissa. No, ei satanut. Falunissa säätilaus meni Esterin sadetuspuolelle.

Meitä oli 28 matkalaista bussissa, kun yksi pariskunta joutui peruuttamaan matkansa sairastapauksen vuoksi. Se on aika tavallinen matkustajamäärää meille. Perusjoukon lisäksi oli uusiakin matkalaisia mukana. Auto oli Mäntylän tuttu Kanikka, jota perinteisesti ajoi Matti.

Lähtiessä torstaina 31.8. satoi aivan kaatamalla, mutta merellä oli tyyntä ja kaunista. Sääennuste Faluniin oli huono, joten sade alkoikin jo Tukholman satamassa. Vettä riitti lauantain puolipäivään saakka. Paluumatkalla saatoimme kiitellä sitä, ettei Falunissa ollut kovaa sadetta, kun paluumatkalla vesi virtasi tien yli ja uutiset tiesivät kertoa, että läheisellä rautatiellä piti liikenne katkaista.

Oikeasti sadehan, varsinkin kesäsade, on vain asenne- ja pukeutumiskysymys. Aivan näin positiivisesti näköjään eivät ruåtsalaiset rompetori-ihmiset ajatelleet. Perjantaina jo näkyi, että myyjistä suuri osa jää tarkkailemaan tilannetta mökkinsä ikkunoista.

Tarjonta tutkittiin jo perjantai-iltapäivän ja illan aikana. Ilta meni rattoisasti tutussa hotellissa istuskellen. Aamulla meitä oli kuitenkin aika monta, jotka porhalsivat markkinakentälle. Kenttäkuulutus puhutteli meitä urheiksi. En nyt tiedä, kuinka urheita olimme. Onhan kentällä auki Ampuma Paviljonki ja uimahallin kahvila. Eikä sade ollut kovin häiritsevä. Ja ihan hasuka oli nähdä osasto, jossa vaan ostettiin."Olen keräilijä, haluan aina vaan lisää!"

Jokainen suomalainen rompetori olisi ollut iloinen ja tyytyväinen myyjien ja ostajien määrään, mutta nyt määrtä jäivät aika vaatimattiksi DAK-Marknadenin puitteissa. Koskaan aikaisemmin, siis noin 25 vuoden kokemuksella ei ole ollut näin vähän ihmisiä, eikä harrasteautoja. Tosin ei tämmöistä sadettakaan ole ollut. Voi olla, että huippuaikojen 20 000 kävijää, 1 000 myyjää ja seutu täynnä harrasteautoja on enää vain muisto. Lagnetin alueen urheilurakentaminen syö koko ajan edellytyksiä tapahtumalta.

Oli siellä tietysti harrasteautoja, joita ei ihan tiuhaan vastaan tule. Kuvapankissa on kuva Ockelbo-autosta. Ockelbo on kylä Keski-Ruotsissa. Mahtaako kukaan muistaa joskus 1950-luvulla, kun tavallisille alustoille, usein Folkkarin pohjalevylle, rakennettiin erilaisia koreja. Useimmat oli jokseenkin kauheita häkkyröitä. Ockelbon tarina on toinen. Entinen mestarikilpakuski, Erik "Ockelbo-Lundgren" kopio toisen Suomessakin tunnetun kilpa-autoilijan Uffe Norinderin Ferrari Mondial 500 (Scaglietti) vuosimallia 1954 korin ja teki siitä muotin. Hän rakensi siihen tekniikan Alfa-Romeosta. Autosta tuli niin hieno, että se näytti aidolta Ferrari Mondialilta. Sitä esiteltiin muistaakseni myös Tekniikan Maailmassa, ainakin Teknikens Världissä. Joka tapauksessa se oli yksi hienoimpia koreja, mitä Folkkarin pohjalle on rakennettu. Koreja valmistui suhteellisen paljon ja malli jatkoi elämäänsä Pagano-tuotemerkillä. "Ockelbo-Lundgren" tuli myöhemmin tunnetuksi Ockelbo-moottorikelkoista ja ja -veneistä.

Kummiskin kaikki löysivät jotain niin tärkeää, että piti ostaa. Sitten taas bussiin ja kohti Tukholmaa. Matkalla satoi taas ja ihmeteltiin järviksi muuttuneita peltoja ja tien yli virtaavaa vettä.

Turkkusessa käytiin perinteisesti sunnuntaiaamuna Syys-Heikissä. Turun Mobilistit ovat vuosien saatossa kasvattaneet kasvattaneet siitä ihan kelvollisen rompetorin. Kokoluokaltaan se on nykyajan Restaurantojen luokkaa. Mikäs siellä oli auringon paisteessa ja lämpenevässä päivässä viettää pari tuntia kahvia juoden ja makkaroita syöden.

Mukava ja hauska reissu. Ruotsin kruunun halpeneminen näkyi ja tuntui, kun kaikki oli varsin järkevän hintaista. Hauska reissu, mutta tulihan tehtyä!

-mpz 3.9.2023